Marjo Heikkinen

Valtuustoaloite jalkakäytävän/pyörätien pätkästä Tupokseen

Vuosia sitten Tupoksessa liikkui huhu, että tien pätkä nimeltään Kesäranta muutetaan pyörätieksi. Kunnan opaskartassa siinä kohtaa näyttäisi olevan pyörätie. Sitä siinä ei valitettavasti ole. Pyörätie loppuu koululta päin tultaessa maauimalan kohdalle ja jatkuu reilun 200 m päässä Länsirannan kohdalla. Pyörätielle/jalkakäytävälle olisi kuitenkin akuuttia tarvetta, sillä tiellä liikkuu nyt autojen seassa todella paljon pieniä koululaisia pyörineen, ja meno on välillä aika hurjaa. Ehdotamme siis, että kyseiseen kohtaan joko rakennetaan pikaisesti pyörätie/jalkakäytävä tai olemassa oleva autotie muutetaan siitä kohtaa sallituksi vain pyöräilijöille, jalankulkijoille ja mopoilijoille.

Vihreiden valtuustoryhmä:

Marjo Heikkinen
Timo Heikkinen

Lisäksi aloitteen allekirjoittivat:
Tuomo Tuomala
Terhi Mustakangas
Pertti Snicker
Eero Heikkinen
Tommi Leinonen

Tässä valtuustoaloitteeni, jonka allekirjoittivat myös Timo, SDP:n ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmät: Kuntalaiset pääsivät viime kesänä nauttimaan auringonkukkaniityistä. Me haluaisimme viedä idean astetta pidemmälle ja esitämme, että kunta istuttaisi puistoalueille ja koulujen pihoille marjapensaita ja omenapuita. Niiden satoa voisi sitten kuka tahansa kerätä omaan tarpeeseen. Koulujen pihoilla kasvavat puut ja pensaat voisivat tarjota koululaisille vitamiinipitoista naposteltavaa välitunneilla. Alueet, joilta saa vapaasti poimia, löytyisivät kunnan nettisivuilta.

Keskustan ryhmä jätti koulukyydeistä sellaisen ponnen, että rehtorit saavat käyttää omaa harkintaansa koulukyytejä myöntäessään, jos kokevat, että koulumatka on vaarallinen tai liian rasittava, vaikkei kunnan ohjeen mukaiset kilometrirajat täyttyisikään. Toivotaan, että rehtorit käyttävät valtaansa. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen koulutiehen!!!

………………………………………………………………………………………………………………………………….. Ei liene yllätys, kuka on suosikkiehdokkani presidentiksi. Se on tietysti älykäs, kansainvälinen ja humaani Pekka Haavisto. On ollut todella upeaa seurata, miten Pekka on saanut taakseen huiman tukijajoukon ja altavastaajana innostanut tukijansa aktiivisesti osallistumaan vaalikampanjaan. Yhdessätekemisen meininki on ollut mahtavaa. On ollut myös ilo seurata, miten suomalaiset ovat innostuneet vaaleista ja politiikasta; jopa sellaiset, jotka ovat nukkuneet vaaleissa jo useamman vuoden.

22.12.2011. Tämän vuoden viimeisessä sivistyslautakunnan kokouksessa 14.12.2011 äänestettiin taas koulukyydeistä.
Päätös: Kyyditys järjestetään
1) 1. -2. luokan oppilaille ja esikoululaisille, joiden koulumatka on yli 2,5 kilometriä
2) 3. – 9. luokan oppilaille, joiden koulumatka on yli 5 kilometriä
3) 3. – 6. luokan oppilaille, joiden koulumatka on yli 4 kilometriä, virallisena talviaikana: lokakuun viimeisen viikonlopun ja maaliskuun viimeisen viikonlopun välisenä aikana
4) Oppilaille, joilla on erityisen tuen päätös, koulukuljetus määritellään aina erikseen.
5) Maksuton oppilaskuljetus järjestetään myös niille oppilaille, joiden koulumatka on todettu vaaralliseksi päivitetyn, ajantasaisen, ohjelman kehittäjän internet-sivulla olevan Koululiitu – ohjelman karttapohjassa esitettyjen värikoodin avulla.
6) Mahdollisista muista maksuttomista kuljetuksista päättävät aluerehtorit.

Oma esitykseni oli kohtaan 3 ( siitä siis äänestettiin), että talvikyydityksen piiriin pääsisivät 3-6 -luokkalaiset, joiden koulumatka on yli 3 km ja kulkema tie katuvaloton ja vailla kevyenliikenteen väylää. Sivistysjohtajan esitys kuitenkin voitti puheenjohtajan äänen ratkaisemana ja kilometriraja on siis 4 km. Tien valaistuksesta ja kunnosta siinä ei puhuttu mitään, joten vaikka 3-6 -luokkalainen lapsesi kulkisi kouluun aurattua ja valaistua pyörätietä, on hän oikeutettu talvikuljetukseen, jos koulumatka on yli 4km. Kokouksen pöytäkirja on luettavissa täältä: http://liminka01.hosting.documenta.fi/kokous/2011123-10.HTM . Siinä on myös kohta, jossa päätetään ottaa käyttöön kuvalliset nuorisotalokortit.

Olen myös yrittänyt saada Tupoksen koululle bändikerhoa, mutta ainakin tähän asti laihoin tuloksin. Toivottavasti keväällä asian tiimoilta tapahtuisi jotain. Valtion myöntämiä kerhotoimintarahoja on nimittäin käyttämättä ja minulla olisi tiedossa bändikerholle hyvä vetäjäkin. Kahdeksasluokkalaisethan eivät saaneet musiikkia valinnaisiin aineisiin, joten kerhotoiminnalla voitaisiin ehkä vastata oikeaan tarpeeseen. On välillä niin turhauttavaa, kun tuntee saaneensa hyvän idean, mutta mitään ei tapahdu, kun “koneisto” ei liikahda. Välillä tuntuu kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Ei auta kuin mussuttaa piparia ja jäädä odottamaan.

Rauhallista joulua!

4.11.2011 Jokainen koululainen ansaitsee turvallisen koulutien. Olin sitä mieltä jo syyskuisessa sivistyslautakunnan kokouksessa, jossa yhdessä Vuollon Satun ja Määtän Raunin kanssa puolustimme Tupoksen Järvenpääntien, Lintulammentien, Letontien ja Selkämaantien lasten oikeutta koulukuljetukseen.

Tänään olimme sitten keskustelemassa alueen vanhempien kanssa asiasta lukiolla. Paikalla oli myös Teemu Kinnunen kertomassa koululiituohjelmasta, jonka perusteella Limingassakin teiden vaarallisuutta arvioidaan. Uudessa koululiituversiossa nimittäin kyseisten teiden vaarallisuusaste on pudonnut niin, että yli 30 lasta on pudonnut pois kuljetuksen piiristä. Oikeasti tiet eivät ole muuttuneet muuten kuin, että joissain kohtaa on nopeusrajoituksia alennettu. Autot kuitenkin kaahaavat lähes entisillä nopeuksilla ja tiet ovat edelleen pimeät ja huonossa kunnossa. Lapset (kun ovat lapsia) kulkevat lumisilla teillä (jotka aurataan vasta illemmalla) ajourilla, mikä on tietysti erittäin vaarallista. Lapset myös velvoitetaan osin kulkemaan pitempää turvallista reittiä, vaikka kaikki tietävät, että lapsethan menevät siitä, mistä reitti on lyhin. Se on nähty Oikotielläkin. Harva lapsista kiertää pyöräteiden kautta, jos koulumatkan pääsee nopeammin Oikotien kautta.

Suurista summistakaan ei loppujen lopuksi ole kyse, sillä Tupoksen uuden yläkoulun ansiosta kunta tulee jatkossa säästämään koulukuljetuksissa vuosittain n. 200 000 euroa. Kyseisten opppilaiden kuljetukset tulisivat maksamaan vuosittain n. 18 000 euroa ja jos muita vastaavanlaisia tapauksia tulee Limingassa lisää (Ketunmaa? Erilänperä?), niin kustannukset olisivat yhteensä ehkä n. 40 000-50 000 e/ vuosi. Säästöä jäisi siis edelleen 150 000 euroa vuosittain. Parasta tietysti olisi, jos tiet olisivat turvalliset kulkea ilman kuljetuksia. Mutta, jos pyörätien saaminen Tupoksen ja kirkonkylän välille kestää toistakymmentä vuotta, niin kuinkahan kauan tähän pyörätiehen menisi?

Käsi ylös, kuka on lukenut netissä julkaistun jutun siitä, mitä saattohoidossa olevat potilaat toivovat tehneensä elämässään toisin. Aika monta kättä varmaan nousi. Minäkin luin sen noin kaksi kuukautta sitten ja nyökkäilin lukiessani, että noinhan se varmaan on, ja että tästä lähin elän paremmin, ettei jää mikään kaduttamaan. Vaan miten kävi? Huomaan hiihtäväni taas ihan samaa latua kuin ennenkin. Mitäs ne neuvot olivatkaan?

Rohkeutta elää niin kuin itse haluaa ja toteuttaa unelmiaan eikä elää niin kuin ympäristö odottaa. Siivoaminen ei takuulla ole ollut yksi unelmistani. Silti tuhlaan siihen aikaani ja syyllistän niitä, jotka eivät epäunelmani toteuttamiseen osallistu. Huomaan, että olen unohtanut, kuinka jutun luettuani päätin, että nyt priorisoidaan ja hankitaan se isompi vene, jotta voisimme viettää enemmän aikaa rakastamamme harrastuksen parissa.

Toive, että olisi tehnyt vähemmän töitä. Vanhempainvapaani loppui juuri ja olen parhaillaan hoitovapaalla. Tarkoitus olisi palata töihin ensi syksynä. Aluksi se tuntui pitkältä ajalta. Minttukin olisi jo puolitoistavuotias mennessään päivähoitoon. Vaan mikä kiire minulla oikeasti on sinne töihin, kun voisin olla kotona vielä vaikka vuoden lisää? Voisin myös ehdottaa miehelleni, että hän jäisi kotiin lapsen kanssa, ja minä menisin töihin. Toisaalta nyt pitäisi osata nauttia hoitovapaan tuomasta vapaudesta. Silti kieriskelen syyllisyydessä, kun välillä jätän menemättä joihinkin kokouksiin ja kissanristiäisiin. Nyt kun vain osaisi kieriskellä kotona Mintun kanssa ilman syyllisyyttä.

Pitäisi näyttää tunteensa. Huomaan taas pitäväni siippaani, vanhempiani, sisaruksiani ja teini-ikäisiä lapsiani itsestäänselvyytenä. Miten muistaisin kertoa tai osoittaa heille, kuinka paljon heitä rakastan? No, tässähän se tuli sanottua. Toivottavasti jaksavat lukea juttuni tänne asti.

Ystävät ovat elämän suola. Mistä johtuu, että emme enää kyläile niin kuin ennen oli tapana? Pitäisikö kenties roikkua vähemmän tietokoneella ja tavata ystäviä ihan fyysisesti naamakirjassa haahuilun sijaan? Tunnustan, olen siitä pahimmasta päästä, joka päivä pärstäilemässä. Ehkä se, että naamakirjassa on 179 kaveria ei vedä kuitenkaan vertoja sille, että kahvittelisi ja rupattelisi yhden hyvän ystävän kanssa. Hmmm… jonkun puhelin soi nyt kyllä huomenna.

Anna onnelle mahdollisuus. Ah, vihdoinkin, jotain, jota olen muistanut tehdä. Olen muistanut nauttia ihanasta vauvastani joka päivä, vaikka kieltämättä välillä aamuherätykset hiukkasen tympivät ja joskus vauva häiritsee naamakirjassa roikkumistani roikkumalla kiinni kintussani kakat housuissa.

Nyt taas muistan elää paremmin seuraavat kaksi kuukautta. Jos vaikka latu onkin sama, niin ehkä muistan pikkuhiljaa ihailla maisemia.

Marjo Heikkinen
Liminkalainen valtuutettu

Tuomas Okkonen kyseli (Rantalakeus 12.10.), että mikä on rasismia. Rasismia on mielestäni, jos pimeää työtä pidetään hyväksyttävämpänä suomalaistaustaisen sähköputkimiehen kuin ulkomaalaistaustaisen tekemänä. Myös se on rasismia, että ulkomaalaistaustaiselle työntekijälle maksetaan liian pientä palkkaa – palkka on työnantajan, ei työntekijän, vastuulla. Sekin on rasismia, että tehdään rankkoja yleistyksiä esimerkiksi maahanmuuttajien tekemistä rikoksista, kun tosiasiassa rikollisia maahanmuuttajia on hyvin pieni määrä. Puolet ulkomaalaistaustaisista rikollisista ei edes ole Suomessa asuvia maahanmuuttajia, vaan täällä käymässä olevia järjestäytyneen rikollisuuden harjoittajia. Sekin on rasismia, että vedetään sellaisia johtopäätöksiä, että pakolaisten määrän ja rikollisuuden määrän välillä on suora yhteys, kun tosiasiassa rikoksia tehdään muutenkin eniten suurissa kaupungeissa, eli juuri siellä, mihin maahanmuuttajatkin ovat keskittyneet. Suomalaisten ja maahanmuuttajien tekemien rikosten vertailu on myös puutteellista, sillä suhteellisesti suuri osa maahanmuuttajista on sitä ikäluokkaa (25 – 44) ja sukupuolta, joka kantaväestössäkin tekee eniten rikoksia. Tämä maahanmuuttajamiesten väestöosuus on noin kaksi kertaa niin suuri kuin suomalaisilla. Jos tuo epäsuhta otetaan huomioon, nämä maahanmuuttajamiehet tekevät tilastojen mukaan vähemmän rikoksia kuin vastaava kantaväestö. Sitä paitsi suurimman rikoksista epäiltyjen ulkomaalaisryhmän muodostivat vuonna 2006 venäläiset (20 %), sitten virolaiset (19 %) ja ruotsalaiset (8 %), eivät suinkaan pakolaiset. Okkonen väittää, ettei lämpimästä maasta sodan keskeltä tullut mies pysty millään sopeutumaan pohjoiseen kansaan ja olosuhteisiin. En ymmärrä, miten ilmastolla voisi olla niin suuri vaikutus. Pystyyhän moni pohjoisenpoikakin helposti sopeutumaan lämpimään ilmastoon. Tietysti sopeutuminen vie jonkin aikaa, mutta ei se nyt mahdotonta ole. Pitäisikö pakolaiset siis jättää sotatoimialueelle, kun eivät kestä kylmää tai pimeää?

Siinä olen Okkosen kanssa samaa mieltä, että maahanmuuttajien kotoutuksessa on osittain epäonnistuttu. Paras keino sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan on työn kautta. Suomenkielikin on helpompi omaksua, jos käy kodin ulkopuolella töissä. Maahanmuuttajat ja kantaväestö pitäisi saada muutenkin aidosti tekemisiin toistensa kanssa. Siinä asiassa voi jokainen katsoa peliin ja kysyä itseltään, miten on edesauttanut maahanmuuttajien sopeutumista.

Marjo Heikkinen
Liminka

17.10.2011. Yli vuoden kestäneet neuvottelut Kempeleen, Tyrnävän, Muhoksen, Hailuodon ja Lumijoen kanssa yhteisen sote-alueen muodostamisesta kariutuivat, kun kolmen kunnan (Liminka, Muhos ja Kempele) valtuustoilla oli vastakkaisia näkemyksiä sopimustekstistä. Sopimustekstin kanssa tuleekin olla tarkkana, sillä sitä perusteilla olleen sote-elimen johtokunta olisi lukenut (kuin piru raamattua?) ja tehnyt päätöksensä kuntien rahojen käyttämisestä. Miten tästä eteenpäin? Jonkinlaista yhteistyötä olisi kuitenkin tehtävä, sillä kaikki mukana olleet kunnat ovat liian pieniä järjestämään esim. päihdehoitoa tai lastensuojelua kustannustehokkaasti ja ehkäpä jopa myös laadukkaasti yksinään.

15.8.2011 päätettiin valtuustossa rakentaa uusi terveyskeskus nykyisen tk:n parkkipaikan kohdalle. Se tulee n. miljoona euroa kalliimmaksi kuin vanhan tk:n modernisointi ja peruskorjaus. Vanhassa (joka ei ole edes niin kovin vanha) on homeongelmaa, joka johtuu osin siitä, että rakennus on liian matalalla. Korottaminen ei ole mahdollista, ja maata voisi kuopia pois enintään vain n. 15 cm, joten luultavasti sama kosteusongelma jatkuisi ja kallis remontti menisi ihan hukkaan. Vaikka vanhan korjaaminen on yleensä luontoa ja kukkaroakin säästävä vaihtoehto, tässä tapauksessa se olisi ollut hyvinkin riskialtis sijoitus. Kokouksessa päätettiin myös, että selvitetään, voiko vanhaa rakennusta käyttää johonkin purkamisen sijaan. Epäilen, että ei, jos sen sisäilman laatu kerta on huono.

Samassa kokouksessa myönnettiin myös ero perussuomalaisten edustajalle (sille ainoalle). Nyt valtuusto toimii 34-jäsenisenä, sillä Tuomaksella ei ollut varajäsentä. Käytännössä Tuomas on ollut kokouksista ja valtuustoseminaareista niin paljon pois, että hänen virallinen poisjääntinsä ei vaikuta valtuuston toimintaan mitenkään.

Sivistyslautakunnalla oli 16.8. kokous Tupoksen uudessa yhtenäiskoulussa, joten pääsin tutustumaan koulun hienoihin tiloihin. Kuntosali ei ollut vielä valmis, laitteet puuttuivat, mutta kun se valmistuu, se on meidän kaikkien iltakäytössä. Mahtavaa, että saadaan kuntosali noin lähelle. Uuden koulun liikuntasalivuorotkin tulevat pian jaettavaksi.

11.4.2011. Sukunimeni on nyt sitten muuttunut Palosta Heikkiseksi avioliiton myötä. Uusi nimi vaatii hiukan totuttelua. Ajokorttikin pitäisi jossain välissä uusia. Tahtovat vaan nämä päivät mennä niin nopsaan vauvaa hoidellessa, etten ole ehtinyt/muistanut käydä vielä passikuvassa ajokorttia varten. Vauva on tosin ollut jo useassa valtuuston kokouksessakin matkassa. Viimeksi siellä oli Minealle kaverikin: Hanna-Marin muutamaa viikkoa vanhempi vauva.